Någon kan ju tro att Fiolla har blivit stor flicka och hon gör inte länge hyss. Så fel så fel. Alltid kommer jag inte ihåg att uppdatera hennes bravader hit eftersom de finns på facebook.
Under den senaste tiden har Fiolla designat om mina kläder och prylar:
- ur en kylväska tuggades blixtlåset och isoleringen
- på två dynvar plockades blixtlåset bort
- ur en regnjacka togs snöret i nedre linningen bort och ett par hål gör att jackan inte mera är så tät
- från spikmattan tog ett par plastgrejer bort
- i något skede har hål gjorts i min pyjamasjacka och i en trikåtröja
- frysasklock har försökts göras om till silverstjärna
- dessutom har lobotomi gjorts på ett antal mjukisdjur
Hade glömt: Fiolla åt på egen mantel snöret som man spänner manteln med och sängens ena hörn har gjorts rundare. Tygburen har förvarats i sovrummet. I något skede har ena remmen brustit...konstigt fenomen.
Uppfödaren&ägaren börjar bli orolig över räkningen
Tova aloitti kisavuoden kolmella startilla Vantaalla. Tuomarina: Jari Suomalainen.
Aamulla mietin kyllä et onko mitään järkeä lähteä kisoihin sillä oli vähän flunssainen olo. Puol kasilta starttasimme länteen. Keli ihan ok mut oma olo ei mikään hyvä...meinasin pari kertaa nukahtaa.
Ajoissa paikalle ja katsomaan vähän minien ja medien ratoja. Myös pari muuta kotkalaista kisasivat samassa luokassa. Molemmat treenaavat vielä mun vetämässä ryhmässä joten piti jännittää myös heidän puolestaan.
Tova lähti alussa, huh kerrankin.
Ekalla radalla Tova päätti pistää ranttaliksi ja ajautui A:lle kun piti mennä kepeille. Neidillä tais olla vähän ylimääräistä virtaa. Tulos siis hyl.
Toinen rata oli hyppis. Rataa oli vähän muutettu medien jälkeen. Vähän mietin et ehdinkö vaihtaa puolta ennen muuria vai pitääkö takaaleikata niin kuin sen pikkuputken jälkeen. Eka takaaleikkaus ei sit kuitenkaan ollut sujuva joten piti vaihtaa puolta. Nolla alla kun Tova meni viimeiseen putkeen. Maten ajatukset ehkä jossain muualla kuin siinä hetkessä. Ja niinhän se virhe tuli...ja kepeiltä joka on ollut vaikeaa myös mm Jippo-siskolle. Huoh. Tuloslistoissa olimme sijalla 5. Nopeus jotain 3.79 m/s. Ihan kelpo vauhti.
Vikalla radalla aika monella koirakolla oli vaikeuksia hypyllä ennen puomin alla olevaa putkea. Mietin et pitäisikö siinä tehdä vastakäännös mut radalla tein sit kuitenkin vain vedon. Ja hyvin Tovis tuli siihen. Ehkä vähän liiankin hyvin. Keppivirhe tuli ehkä siitä kun sanoin Yes keskellä keppejä ja Tova tuli silloin pois. Tyhmä minä.
Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen meidän ratoihimme. Tova tuli voittajana maaliin ja vauhti oli hyvä. Ei muuta kuin katsomaan missä olis seuraavat kisat.
Kotimatkalla kävimme Mäntsälässä hakemassa Iksun takaisin kotiin. Kotimatka oli yhtä tuska kun menomatkakin. Kotona iski väsymys ja flunssa. Tulikin ylimääräinen "lomaviikko" kun kuume ei millään meinannut laskea.
Kävimme tänään Pyhtäällä vierailemassa Täplän ja Ellin luona. Täplähän on Tovan sisko ja Elli on Täplän "pikkusisko" ja Elli on Fiollaa n kuukauden vanhempi. Elli on aika vauhdikas tapaus ja Täplä oli vain tyytyväinen kun sai olla osittain rauhassa.
Kiitos Piia ja tytöt kuin saimme tulla kylään. Kävimme myös ulkona riehumassa mut kun pakkasta oli n -16 astetta ja kauhea viima niin siellä ei otettu yhtään kuvaa.
Vau järjesti schapendoesien rotumestaruuskisat tokossa tutussa hallissa. Tosi aikaisin aamulla lähdin ajelee kohti Lahtea. Koko matkan jännitin sillä oli lumimyräkkä eikä tiet olleet aurattu. Pelotti ja pelotti eikä ollut paljon aikaa miettiä tulevia kisoja. ä
Tuomarina kiva Anne Nokelainen ja liikkurina MarkoVuorenmaa, joka on joskus kouluttanut meitä tokossa jollain schapeleirillä. Kouluttaa myös Tuijaa ja Jeccua joten on ehkä tottunut vallattomiin schapeihin. Sekä tuomari että liikkuri olivat kyllä kivoja eikä kehässä ehtinyt kauheasti jännittää.
Ikwil starttasi evl:ssä pitkän kisatauon jälkeen eikä hän enää treenaa missään ryhmässä. Se ehkä näkyi suorituksessa. Kisat alkoivat klo 9 ja olin ensimmäisten joukossa paikalla. Evl:ssä vain 3 koirakkoa ja Iksulla oli ykkösnumero. Liikkeet oli sekoitettu, tehtiin kahdessa osassa ja paikallaolo viimeisenä.
Iksu ei oikein onnistunut. Nollasimme ekat pari liikettä. Yllätyin positiivisesti kun tolpankierto onnistui vaikkei I sit tuonutkaan oikeaa kapulaa.Olis pitänyt olla se toinen. Ehkä auttoi kun liike oli eka tauon jälkeen ja pystyin näyttämään "kukkaa" aidan takana. Luoksetulon epäonnistuminen oli yllättävä. Kaukoissa nousi ylös kun lähestyin ja tunnarissa tais maistella muutaman väärän.
Allaoleva videota ei oo mitenkään muokattu. En oo itsekään katsonut sitä läpi joten voi tulla yllätyksiä. Liikkeet suoritetussa järjestyksessä.
Tovakin kisasi ja hän voi-luokassa. Voissa ehkä yhteensä 7 koiraa ja yks toinen schape, joka sit vei rotumestaruuden voittaen luokan. Tova oli hienosti kolmas kolmostuloksella.
Kehän aidoissa oli siis parikin reikää ja valitettavasti kaukot tehtiin aukon kohdalla eikä Tova mitenkään pystynyt nousemaan maasta. Mut eipäs liikkunut eteenpäin eikä taakse. Liikkuri sanoi myös L:n jälkeen et huomas et koira otti häiriöitä yleisöstä kun ei pystynyt tekee sitä ekaa liikettä oikein. Minua naurattaa vieläkin liikkurin ja tuomarin reaktiot kun Tova ampaisee ruutuun ja menee maahan. Tovan seuruu oli (niin kuin Iksunkin) ihan luokatonta. Sitä pitää ainakin Tovan kaa tehdä ja paljon.
Lahdessa oli kaikille luokille kaks rataa. En ajatellut ensin mennä sinne joten piti jälki-ilmoittautua kun Marjut ja Noorakin oli menossa sinne.
Kun kisakirje tuli niin huomasimme et 1-luokka olis heti aamusta ja 3-luokka vasta iltapäivällä. Oli pitkä päivä siis tulossa.
Starttasimme kisapaikalle klo 6 jälkeen. Paksiin Iksu, Tova ja Fiolla. Takapenkillä Judy, Nova ja Terra olivat kevythäkissä. Marjut ja Noora istuivat etupenkillä, minä takapenkillä.
1-luokassa oli tuomaria Marja Lahikainen. Tuttu tuomari mm Haminan kisoista. Silloin radat aika kinkkiset. Tiesin et Tova oli kehittynyt niitten kisojen jälkeen mut kaikkihan voi tapahtua.
Ekalla radalla tuntui ettemme olleet samalla radalla Tovan kaa. Jo kolmannella esteellä tuli kielto ja puomin jälkeisellä putkella Tova valkkasi väärän pään putkesta. No matka jatkui ilman pysähdystä kunnes tulimme keinulle ja Tova teki lentokeinun. Uusimme sen mut loikkasi kuitenkin...No siihen se rata sitten jäi.
Seuraava rata näytti ehkä vähän helpommalta. Samanlainen alku, kaikki kontaktit ja pari kinkkistä kohtaa. Mineissäkin tuli ohituksia toiseksi viimeisellä esteellä sillä puomin jälkeiset hypyt eivät olleet linjassa.
Tova starttasi maksien ekana. Tutustumisessa yritin miettiä sopivia ohjauskuvioita Tovalle. En halunnut et tuloksemme olis kiinni siitä et olenko esim. ollut tiellä.
Tutustumisen jälkeen sain tiedon et Iksu oli saanut rikottu kevythäkin ja onneksi Marjutin tytär Noora oli napannut Iksun hihnaan kun se oli karannut häkistään.
Alku meni hyvin, keinu-käsky tuli aika napakasti sillä en halunnut taas lentokeinua. A:n alastulokontakti meni kyllä tiukoille. Ehkä puolikas kynsi osui kontaktialueelle? A:n jälkeen yritin pitää ajatukset kasassa ja ohjata kunnolla. Puomin alastulo sujui paremmin ja tutustumisessa päätin takaleikata loppusuoralla sillä se oli minusta paras vaihtoehto. Jes. onnistuin! Kesti kauan ennen kuin uskalsin olla varma et nolla tuli. Tova oli oma itsensä maalissa, ei paljon välittänyt nameista vaan. Hän varmaan ihmetteli mitä huusin ja tuuletin. Hyvä etten itkenyt.
Kun viimeinenkin maksi tuli maaliin ja tulokset tulivat niin uskalsin uskoa et Tova oli vihdoin tehnyt nollan eikä mitenkään huonolla ajalla tai sijoituksella. Tova oli kolmas ja pääsi palkintopallille.
Sit oli monen tunnin tauko ennen kuin oli medi3-kisat. Heillä myös kaks rataa. Tuomarina Johanna Wütrich. Kävimme Marjutin ja Nooran kanssa Karismassa. Ensin syömässä Santa Fe ravintolassa. Söin sopivan annoksen: ristikkoperunoita, hiilostettua kanaa sekä hedelmiä. Nam oli maukasta. Noora ja Marjut ostivat sit vielä jotain muuta ennen kuin menimme takaisin kisapaikalle. Ensin pidemmällä lenkillä koirien kaa.
Marjut&Judy lähtivät alussa ja Iksu sitten myöhemmin. Radat olivat sopivat meille mut kun olivat agiratoja niin tunteeni olivat vähän ristiriitaiset.
Maalin tultaessamme en kauheasti muistanut mitään radalta. Kuulin kuulutukset jossain vaiheessa ja silloin Ikwil ja minä olimme toisena. Johdossa oli tosi hyvä koira ja ohjaaja. Viimeisten joukossa kaverini Yonne ohitti meidät ja meni toiselle sijalle. Kävin katsomassa lähtölistoja ja niitten mukaan oli 31 koirakkoa kisassa. Serti vois siis siirtyä kolmoselle...ja tulis meille jos ykkönen tai kakkonen ei vois vastaanottaa sitä. Puhuin Yonnan ohjaajan kaa ja hän kertoi etteivät voineet ottaa sertiä vastaan. Joten voisko olla? Kun tuloslistat tulivat seinälle en voinut mitään muuta kun "huutaa" ja pomppia. Halasin Yonnan ohjaajan ja pian Marjutkin tuli onnittelemaan. Oli vielä ongelmia käsittää...en uskaltanut vielä hillua...tein sen vasta sitten kun olin ollut palkintojen jaossa.
Ihana tunne kun tuntemattomat henkilöt onnittelevat ja kehuvat ratojamme. Upeaa!
Seuraava rata oli samanlainen. En uskaltanut kauheasti miettiä et miten jos tulis tuplanolla. Mut sielläkin oli ne kontaktit. Pari kohtaa mietitytti minua mut radalla en kauheasti taaskaan ehtinyt miettiä. Maalissa en voinut taaskaan uskoa et olimme tehneet nollan. TUPLANOLLAN siis. Ja molemmat nollat agiradoilta. Toisella radalla olimme neljäs. Hävisimme mm turbocockerille...mut emme paljon.
Kotimatkalla taisin nukahtaa takapenkille. Kotona olimme noin klo 21. Väsyneenä mutta onnellisina. Kotona Adalla oli ollut ikävä meitä mut oli muuten ollut kunnolla.
Uskomatonta: samana päivänä Tova sai ekan Luvan (n 60 startin jälkeen), Iksulle tuplanollan ja sert-a. Toistaiseksi elämäni paras agilitypäivä. Iksulta puuttuu vain yks agilityserti ja sitten se olis agilityvalio.
