torsdag 17 november 2016
tisdag 15 november 2016
Superpäivä 12.11.2016
Lahdessa oli kaikille luokille kaks rataa. En ajatellut ensin mennä sinne joten piti jälki-ilmoittautua kun Marjut ja Noorakin oli menossa sinne.
Kun kisakirje tuli niin huomasimme et 1-luokka olis heti aamusta ja 3-luokka vasta iltapäivällä. Oli pitkä päivä siis tulossa.
Starttasimme kisapaikalle klo 6 jälkeen. Paksiin Iksu, Tova ja Fiolla. Takapenkillä Judy, Nova ja Terra olivat kevythäkissä. Marjut ja Noora istuivat etupenkillä, minä takapenkillä.
1-luokassa oli tuomaria Marja Lahikainen. Tuttu tuomari mm Haminan kisoista. Silloin radat aika kinkkiset. Tiesin et Tova oli kehittynyt niitten kisojen jälkeen mut kaikkihan voi tapahtua.
Ekalla radalla tuntui ettemme olleet samalla radalla Tovan kaa. Jo kolmannella esteellä tuli kielto ja puomin jälkeisellä putkella Tova valkkasi väärän pään putkesta. No matka jatkui ilman pysähdystä kunnes tulimme keinulle ja Tova teki lentokeinun. Uusimme sen mut loikkasi kuitenkin...No siihen se rata sitten jäi.
Seuraava rata näytti ehkä vähän helpommalta. Samanlainen alku, kaikki kontaktit ja pari kinkkistä kohtaa. Mineissäkin tuli ohituksia toiseksi viimeisellä esteellä sillä puomin jälkeiset hypyt eivät olleet linjassa.
Tova starttasi maksien ekana. Tutustumisessa yritin miettiä sopivia ohjauskuvioita Tovalle. En halunnut et tuloksemme olis kiinni siitä et olenko esim. ollut tiellä.
Tutustumisen jälkeen sain tiedon et Iksu oli saanut rikottu kevythäkin ja onneksi Marjutin tytär Noora oli napannut Iksun hihnaan kun se oli karannut häkistään.
Alku meni hyvin, keinu-käsky tuli aika napakasti sillä en halunnut taas lentokeinua. A:n alastulokontakti meni kyllä tiukoille. Ehkä puolikas kynsi osui kontaktialueelle? A:n jälkeen yritin pitää ajatukset kasassa ja ohjata kunnolla. Puomin alastulo sujui paremmin ja tutustumisessa päätin takaleikata loppusuoralla sillä se oli minusta paras vaihtoehto. Jes. onnistuin! Kesti kauan ennen kuin uskalsin olla varma et nolla tuli. Tova oli oma itsensä maalissa, ei paljon välittänyt nameista vaan. Hän varmaan ihmetteli mitä huusin ja tuuletin. Hyvä etten itkenyt.
Kun viimeinenkin maksi tuli maaliin ja tulokset tulivat niin uskalsin uskoa et Tova oli vihdoin tehnyt nollan eikä mitenkään huonolla ajalla tai sijoituksella. Tova oli kolmas ja pääsi palkintopallille.
Sit oli monen tunnin tauko ennen kuin oli medi3-kisat. Heillä myös kaks rataa. Tuomarina Johanna Wütrich. Kävimme Marjutin ja Nooran kanssa Karismassa. Ensin syömässä Santa Fe ravintolassa. Söin sopivan annoksen: ristikkoperunoita, hiilostettua kanaa sekä hedelmiä. Nam oli maukasta. Noora ja Marjut ostivat sit vielä jotain muuta ennen kuin menimme takaisin kisapaikalle. Ensin pidemmällä lenkillä koirien kaa.
Marjut&Judy lähtivät alussa ja Iksu sitten myöhemmin. Radat olivat sopivat meille mut kun olivat agiratoja niin tunteeni olivat vähän ristiriitaiset.
Maalin tultaessamme en kauheasti muistanut mitään radalta. Kuulin kuulutukset jossain vaiheessa ja silloin Ikwil ja minä olimme toisena. Johdossa oli tosi hyvä koira ja ohjaaja. Viimeisten joukossa kaverini Yonne ohitti meidät ja meni toiselle sijalle. Kävin katsomassa lähtölistoja ja niitten mukaan oli 31 koirakkoa kisassa. Serti vois siis siirtyä kolmoselle...ja tulis meille jos ykkönen tai kakkonen ei vois vastaanottaa sitä. Puhuin Yonnan ohjaajan kaa ja hän kertoi etteivät voineet ottaa sertiä vastaan. Joten voisko olla? Kun tuloslistat tulivat seinälle en voinut mitään muuta kun "huutaa" ja pomppia. Halasin Yonnan ohjaajan ja pian Marjutkin tuli onnittelemaan. Oli vielä ongelmia käsittää...en uskaltanut vielä hillua...tein sen vasta sitten kun olin ollut palkintojen jaossa.
Ihana tunne kun tuntemattomat henkilöt onnittelevat ja kehuvat ratojamme. Upeaa!
Seuraava rata oli samanlainen. En uskaltanut kauheasti miettiä et miten jos tulis tuplanolla. Mut sielläkin oli ne kontaktit. Pari kohtaa mietitytti minua mut radalla en kauheasti taaskaan ehtinyt miettiä. Maalissa en voinut taaskaan uskoa et olimme tehneet nollan. TUPLANOLLAN siis. Ja molemmat nollat agiradoilta. Toisella radalla olimme neljäs. Hävisimme mm turbocockerille...mut emme paljon.
Kotimatkalla taisin nukahtaa takapenkille. Kotona olimme noin klo 21. Väsyneenä mutta onnellisina. Kotona Adalla oli ollut ikävä meitä mut oli muuten ollut kunnolla.
Uskomatonta: samana päivänä Tova sai ekan Luvan (n 60 startin jälkeen), Iksulle tuplanollan ja sert-a. Toistaiseksi elämäni paras agilitypäivä. Iksulta puuttuu vain yks agilityserti ja sitten se olis agilityvalio.
Kun kisakirje tuli niin huomasimme et 1-luokka olis heti aamusta ja 3-luokka vasta iltapäivällä. Oli pitkä päivä siis tulossa.
Starttasimme kisapaikalle klo 6 jälkeen. Paksiin Iksu, Tova ja Fiolla. Takapenkillä Judy, Nova ja Terra olivat kevythäkissä. Marjut ja Noora istuivat etupenkillä, minä takapenkillä.
1-luokassa oli tuomaria Marja Lahikainen. Tuttu tuomari mm Haminan kisoista. Silloin radat aika kinkkiset. Tiesin et Tova oli kehittynyt niitten kisojen jälkeen mut kaikkihan voi tapahtua.
Ekalla radalla tuntui ettemme olleet samalla radalla Tovan kaa. Jo kolmannella esteellä tuli kielto ja puomin jälkeisellä putkella Tova valkkasi väärän pään putkesta. No matka jatkui ilman pysähdystä kunnes tulimme keinulle ja Tova teki lentokeinun. Uusimme sen mut loikkasi kuitenkin...No siihen se rata sitten jäi.
Seuraava rata näytti ehkä vähän helpommalta. Samanlainen alku, kaikki kontaktit ja pari kinkkistä kohtaa. Mineissäkin tuli ohituksia toiseksi viimeisellä esteellä sillä puomin jälkeiset hypyt eivät olleet linjassa.
Tova starttasi maksien ekana. Tutustumisessa yritin miettiä sopivia ohjauskuvioita Tovalle. En halunnut et tuloksemme olis kiinni siitä et olenko esim. ollut tiellä.
Tutustumisen jälkeen sain tiedon et Iksu oli saanut rikottu kevythäkin ja onneksi Marjutin tytär Noora oli napannut Iksun hihnaan kun se oli karannut häkistään.
Alku meni hyvin, keinu-käsky tuli aika napakasti sillä en halunnut taas lentokeinua. A:n alastulokontakti meni kyllä tiukoille. Ehkä puolikas kynsi osui kontaktialueelle? A:n jälkeen yritin pitää ajatukset kasassa ja ohjata kunnolla. Puomin alastulo sujui paremmin ja tutustumisessa päätin takaleikata loppusuoralla sillä se oli minusta paras vaihtoehto. Jes. onnistuin! Kesti kauan ennen kuin uskalsin olla varma et nolla tuli. Tova oli oma itsensä maalissa, ei paljon välittänyt nameista vaan. Hän varmaan ihmetteli mitä huusin ja tuuletin. Hyvä etten itkenyt.
Kun viimeinenkin maksi tuli maaliin ja tulokset tulivat niin uskalsin uskoa et Tova oli vihdoin tehnyt nollan eikä mitenkään huonolla ajalla tai sijoituksella. Tova oli kolmas ja pääsi palkintopallille.
Sit oli monen tunnin tauko ennen kuin oli medi3-kisat. Heillä myös kaks rataa. Tuomarina Johanna Wütrich. Kävimme Marjutin ja Nooran kanssa Karismassa. Ensin syömässä Santa Fe ravintolassa. Söin sopivan annoksen: ristikkoperunoita, hiilostettua kanaa sekä hedelmiä. Nam oli maukasta. Noora ja Marjut ostivat sit vielä jotain muuta ennen kuin menimme takaisin kisapaikalle. Ensin pidemmällä lenkillä koirien kaa.
Marjut&Judy lähtivät alussa ja Iksu sitten myöhemmin. Radat olivat sopivat meille mut kun olivat agiratoja niin tunteeni olivat vähän ristiriitaiset.
Maalin tultaessamme en kauheasti muistanut mitään radalta. Kuulin kuulutukset jossain vaiheessa ja silloin Ikwil ja minä olimme toisena. Johdossa oli tosi hyvä koira ja ohjaaja. Viimeisten joukossa kaverini Yonne ohitti meidät ja meni toiselle sijalle. Kävin katsomassa lähtölistoja ja niitten mukaan oli 31 koirakkoa kisassa. Serti vois siis siirtyä kolmoselle...ja tulis meille jos ykkönen tai kakkonen ei vois vastaanottaa sitä. Puhuin Yonnan ohjaajan kaa ja hän kertoi etteivät voineet ottaa sertiä vastaan. Joten voisko olla? Kun tuloslistat tulivat seinälle en voinut mitään muuta kun "huutaa" ja pomppia. Halasin Yonnan ohjaajan ja pian Marjutkin tuli onnittelemaan. Oli vielä ongelmia käsittää...en uskaltanut vielä hillua...tein sen vasta sitten kun olin ollut palkintojen jaossa.
Ihana tunne kun tuntemattomat henkilöt onnittelevat ja kehuvat ratojamme. Upeaa!
Seuraava rata oli samanlainen. En uskaltanut kauheasti miettiä et miten jos tulis tuplanolla. Mut sielläkin oli ne kontaktit. Pari kohtaa mietitytti minua mut radalla en kauheasti taaskaan ehtinyt miettiä. Maalissa en voinut taaskaan uskoa et olimme tehneet nollan. TUPLANOLLAN siis. Ja molemmat nollat agiradoilta. Toisella radalla olimme neljäs. Hävisimme mm turbocockerille...mut emme paljon.
Kotimatkalla taisin nukahtaa takapenkille. Kotona olimme noin klo 21. Väsyneenä mutta onnellisina. Kotona Adalla oli ollut ikävä meitä mut oli muuten ollut kunnolla.
Uskomatonta: samana päivänä Tova sai ekan Luvan (n 60 startin jälkeen), Iksulle tuplanollan ja sert-a. Toistaiseksi elämäni paras agilitypäivä. Iksulta puuttuu vain yks agilityserti ja sitten se olis agilityvalio.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)