Comeback

Ikwil ja minä palasimme eilen aksakisoihin. Päämäärä oli päästä ehjänä maaliin kaikilla radoilla. Ekan radan jätimme kyllä tekemättä loppuun sillä treenasin A:n kontaktia ja menimme sen jälkeen maaliin. Tulokset eivät olleet päätä huimaavia mut ainakin Ikwilillä oli tosi hauskaa. Ekan videon lopussa näkyy kuinka Ikwil nauraa, hyppelehtii ja pitää kontaktin minuun. Kato mamma kuinka taitava olen....ja iloinen!

Video saa puhua puolestani:

 

Joulu on ohi

Joulu on meidän perheessä virallisesti ohi vaikka jääkaapissa on vielä paljon jouluruokia. Eikä kaikki suklaatkaan oo syöty.
Joulurauhan takia emme oo käyneet treenaamassa mitään lajia mut tänään päätimme aamupäivällä lähteä katsomaan muistammeko yhtikäs mitään esim. agilitystä. Ada sai jäädä kotiin lepäämään..

Ensin oli Ikwilin vuoro ja lajina agility. Iksun kaa tehtiin rataa ja hän oli taas oma loistava itsensä. Kontaktit teki upeasti. Kerran jätti kepit tekemättä, en tiedä miksi. Ikwil autoon ja Tova tilalle.

Otin videolle miten Tova suorittaa keppejä. Ensin oli neljä ohjuria paikallaan eli kaksi alkuun ja loppuun. Minusta Tovalla sais olla enemmän vauhtia mut siihen pääseemiseen tarviin varmaan apuohjaajan joka pystyy palkkaamaan Tovaa keppien loppuun.

Innostuin ja otin yhden ohjurin pois...ei mitään ongelmaa joten vähän ajan päästä otin vielä toisenkin pois...ei mitään ongelmaa joten Tova tekee kepit vain kahdella ohjurilla (1+1). Kohta pitää saada kepit osaksi rataa nyt teimme vain yhden hypyn ennen keppejä ja välillä toisen hypyn keppien jälkeen. Olen niin ylpeä mun pienestä Toviksestani....kunhan Tovalla on ollut ens juoksut niin voi olla et rupean katsomaan sopivia kisoja...vaikka onhan keinu ja muut kontaktit pahasti kesken....ens torstaina Tova saavuttaa virallisen kisaiän...toivon et jossain lähellä järjestettäisiin möllikisoja...ja ens viikon lauantaina Tovaa mitataan ja tiedän onko hän medi vaiko maksi.

Teimme myös pätkä missä oli rengas, putki ja hyppyjä. En katsonut et rimat olivat 40:ssä joten ehkä siitä johtuen Tovalla ei ollut kova vauhti. Ei oo tarkoitus hypyttää Tovaa vielä noin korkeilla esteillä. 35 riittäisi varmaan vielä ihan hyvin.

Ikwil pääsi takaisin halliin ja hänen kaa tokoilitiin hetken. Olimme Tovan kaa rakentaneet sinne ruudun ja Ikwil osasi joka kertaa löytää ruudun. Ei kyllä jäänyt sen keskelle mut luulenpa et joka kerralla tuomari olis ollut aika tyytyväinen....innolla lähti ruutuun eikä kertaakaan mennyt puomille tai putkeen joka olis ollut myös tarjolla. Ikwil teki vielä vähän aikaa sitten ruutu harhailemalla ympäri hallia, nyt kuitenkin menee ruutuun vaikka välillä jää sivulle.

Liikkeestä istuminen sujui myös ja seuraamisessa Ikwil oli innokas mut sitten päätin ottaa luoksetulon kahdella pysäytyksellä. Huoh.
Ikwil ei reagoinut mitenkään mun käsimerkkiin eli hän juoksi läpi mun luo. Ei pysähtynyt toisella eikä kolmannella yrittämällä. Neljännellä vauhti hidastui mut kesti ja kesti....

Treenasin kerran lyhyemmällä matkalla ja kävin palkkaamassa Ikwilin siitä kun hän pysähtyi. Namit eivät olleet tarpeeksi isoja et olisi voinut heittää ne palkaksi. Ensi viikolla pitää taas käydä vähän tokoilemassa sillä onhan meillä kisat helmikuussa ja maaliskuussa. Vielä omassa hallissamme.

Treenien jälkeen tytöt pääsivät vähäks aikaa metsään juoksemaan. Vaikka Tova vaikutti hallissa olevan tosi väsynyt, sitä ei huomattu metsässä. Vahinko etten ottanut videokameraa mukaan metsään sillä ois kiva näyttää miten I ja T juoksivat. Taitaa Tova olla Ikwiliä paljon nopeampi.

God Jul!

Vi önskar er alla en riktig trevlig och fridfull jul!

Mina hundar och vår julgran.

Hos min pappa dekorerades också en lite större julgran.

Hundarna poserar under gammelhusses julgran.

Messari 2013

13-15.12.2013 järjestettiin kolmipäiväiset koiranäyttelyt Helsingin Messukeskuksessa.
Perjantaina jaettiin Helsinki Winner, lauantaina Pohjoismaitten Voittaja ja sunnuntaina Winner tittelit.
Hästängens oli hyvin edustettuna, päätimme ettei koirat kilpailisi keskenään titteleistä, näin ollen Ransu ja Jippo kisasivat perjantaina, Metku ja Jippo lauantaina ja Ransu sekä Tova sunnuntaina. Sunnuntaina Adakin pääsi mukaan ja hän kisasi veteraani voittaja tittelistä.

Perjantaina jännitin töissä miten Ransu ja Jippo pärjäisisi. Näyttelystä oli melkein realiaikainen tulospalvelu joten pääsin netin kautta katsomaan tuloksia. Kerroin oppilaille et mun oli kertakaikkiaan olemaan koko ajan netissä sillä jännitän kasvattieni tuloksista.
Huomasin et Ransu oli saanut ainoana junnu-uroksena sa eli tittelin HeJW-13 eli Helsinki Junior Winner 2013. Oli pakko käydä hakemassa puhelimen opettajahuoneesta ja Ilona (Ransun omistaja) oli myös lähettänyt viestin tästä iloisesta tapahtumasta.

Ransun arvostelu:

"Hyvänkokoinen reippaasti esiintyvä nuori uros, päässä ja rungossa oikeat mittasuhteet jotka saavat vielä vahvistua. Tasapainoisesti kulmautunut, oikeanlaatuinen ja pituinen turkki, tyypillinen häntä, jäntevät liikkeet, erinomainen temperamentti."

Yllätyin todella paljon kun hetken päästä tuli ilmi et Ransusta tuli myös paras uros eli hän sai myös tittelin HeW-13 eli Helsinki Winner 2013.

Hetken päästä oli sitten Jipon vuoro esiintyä. Junnunartuissa Jippo oli sijoitettu ykköseksi ja hänkin sai HeJW-13-tittelin. Paras narttukehässä Jippo oli kolmas.

Jipon arvostelu:  "Hyvänkokoinen, reippaasti esiintyvä, tasapainoisesti kehittynyt nuori narttu, hyvämuotoinen pää, oikeat mittasuhteet, ikäisekseen sopiva runko, riittävät kulmaukset, hyvä turkki, oikea-asentoinen häntä, liikkuu hyvällä askelella, mutta hieman ahtaasti takaa."

 

ROP-kehässä Ransu päätti olla paras eli hänestä tuli ROP. Ilonalle ja Ransulle tuli pitkä päivä eikä Ransu sitten oikein jaksanut esiintyä isossa kehässä mut olen kuitenkin iloinen et he jäivät loppuun asti. Yleensä schapet eivät muutenkaan pärjää isoissa kehissä sillä ne eivät oo niin näyttäviä kuin esim. partacollie.


Loppupäivän olin sitten ihan muissa maailmoissa sillä Ransun ja Jipon menestys oli ihan huikea.

Lauantaina ei tullut niin hyvää menestystä kuin perjantaina.
Metku ei oikein esiintynyt ja hän sai EH:n. Junnu-uroksissa kuitenkin 3.

Jippo sai erin muttei sa. Tuloksissa näkyy kuitenkin se sa vaikkei sitä annettu. Jippo kuitenkin toinen Junnuluokan nartuista.
Jipon arvostelu: "Lupaava narttu joka tarvitsee vielä hieman aikaa ja pitää saada lisää "kroppaa". Kaunis feminiininen pää. Hyvä kaula. Oikea ylälinja. Voisi olla vähän enemmän eturintaa. Hyvät liikkeet. Erittäin miellyttävä luonne."
Lauantaina melkein kaikki tittelit menivät odotetusti Ruotsiin. Onneksi en ollut paikalla katsomassa miten yks kasvattaja rohmusi kaikki tittelit. Tuomarikin oli Ruotsista. 

Sunnuntaina oli sitten Tovan ja Adan vuoro. Vein aamulla Ikwilin Lotan luo ja sieltä poimin handlerit Matilda ja Fanny kyytiin. Fanny oli ollut koko yön jossain ulkona joten hän ei nukkunut siinä yönä ollenkaan. Reippaasti hän kuitenkin jaksoi tulla mukaan ja olla koko päivän hereillä.  

Junnu-uroksissa Ransua sijoitettiin taas ensimmäiseksi ja vain hän sai sa:n siinä luokassa. Ransulle siis v.lopun kolmas titteli. Tällä kertaa JV-13 titteli.
Ransun arvostelu:

"Very typical. Excellent size. Correct ears. Very good xx (neck? head? en saa selvää) and front. Good bone, typical body. Good rear angulations. Correct coat. Very typical movement."

Paras Uros-kehässä Ransu sijoittui toiseksi. Mahtava v.loppu Ransulla ja Ilonalla. 

 

Fanny esitti Tovaa ja Matilda Adaa. 
Tova sai kivan arvostelun mut kun sitä karvaa ei oo niin ei oo. En ota paineita tästä sillä muistan et Adallakin kesti n 3 vuotta ennen kuin hän rupesi kasvattamaan sitä karvaa. Ja näytelmät eivät koskaan tuu olemaan Tovan päälaji.

Tovan arvostelu:


"very good size. Good head. Good bite. Correct bite. Correct bone. Very much out of coat. Moves

freely. Good temperament."

 Tulos siis EH ja sijoitus luokassaan 4.

Matildaa jännitti ennen kuin hän meni kehään Adan kaa. Tulos oli kuitenkin mitä mahtavin:
Eri ja sa. Kilpailuluokassa Ada voitti toisen vetskunartun ja Rop-vetskukehässä myös vetsku-uroksen. Paras narttu-kehässä Ada sijoittui neljänneksi. 
Adan arvostelu: 
" Excellent type. Well presented. Good ears. Typical bone. Excellent coat. Good rear. Happy temperament. Moves well. "

Ada sai siis uuden tittelin: VV-13 eli Veteran Vinner 2013. Hieno lopetus tälle vuodelle, jolloin Ada on puhjennut kukkaan vetskukehissä. Ada taitaa olla elämäni näyttelykoira.

Ada oli myös Lumikuono-kasvattajaryhmässä mutta se sijoittui toiseksi.

Päätimme jäädä isoihin kehiin vaikka saimmekin odottaa n 8 kunnes ne alkaisi. Ehdimme hyvin syödä eväitä ja hengailla. Shoppailu jäi vähälle. Koirat laitettiin välillä autoon jotta ne saisi levätä. Kävimme katsomassa Junior Handler SM-finaalia. 
Yhtäkkiä saimme kuulla et kohta kuulutetaan vetsku-koirat kokoontumiskehään. Siellä vasta meteliä ja melskettä oli sillä samassa kehässä oli kaikki rop-vetskut. Jätin Adan ja Matildan sinne ja menimme katsomoon Fannyn kaa jännittämään miten he esiintyisivät. Pitkä päivä, kameran loisteet, iso katsomo ja meteli teki sen et Adaa jännitti vähän esiintyä mut hyvin 10-vuotiaat kävivät yleisön edessä juoksemassa. Tais Matildaakin jännittää vähän mut onhan se varmaan kiva ja hyvä kokemus pienelle esittäjälle joka meinaa kisata ensi vuonna Junior Handler-kisassa. En oo itse kokenut ison kehän tunnelmaan isossa näyttelyssä mut arvaan et minuakin olis jännittänyt yhtä paljon kuin Matildaa.

Ada&Matilda

Kotimatkalla oli autosta hiljaista porukkaa. 

Ada sai pari pokaalia, rop-vet-ruusukkeen ja parilta ständiltä pari pussukkaa. Yks pussukka sisälsi pehmolelun. Päätin antaa yhden pokaalin, ruusukkeen ja lelun Matildalle. Lelusta tuli tosi rakas Matildalle. Ruusuke pääsi heti seinälle ja pokaali hyllyyn. 
Kävin ostamassa Adalle ison Veteran Winner-ruusukkeen. Luulenpa ettei samanlaisia titteleitä tuu kauhean monta tähän huusholliin.
Fanny ikuisti Adan ja Matildan palkintopallilla:

Myös "ammattikuvaja" otti kuvia Adasta palkintopallilla: (allaolevat kuvat: © Jin Kaakinen - Ansu Photography)

Ada sai myös jäädä n viideksi päiväksi Matildan luo ja hauskaa niillä oli ollut. 

agikoulutus 30.11-1.12.2013

Viime viikonloppuna kävin Ikwilin ja Tovan kaa Turussa schapendoesien agikoulutuksessa. Lauantaina meitä koulutti Tuulia Liuhto ja sunnuntaina Timo Liuhto. Lauantaina treenasin Ikwilin kaa kokonaisen vuoron (n 20 min) ja Tovan kaa puolikkaan vuoron. Sunnuntaina Ikwil pääsi taas treeneihin. Sanoin sekä Tuulialle että Timolle etten pysty juoksemaan mut taisin kuitenkin juosta molempina päivinä. Sunnuntaina oli vaikeuksia Backlapin kaa ja tuplasylkkäri jäi tekemättä jalan kipeyden takia.

Lauantain rata:

Ikwilin treenistä ei löydy videota. Suurin kompastuskivi oli esteet 5 ja 10. 

Tova teki radan pikkupätkissä kun en halunnut tehdä kontakteja eikä se vielä osaa kepit.

Muokkaamaton video Toviksen treeneistä:

Sunnuntain rata: 

Pari videopätkää mun ja Ikwilin sunnuntain treeneistä:

Ikwil aksailee Ojangossa 16.11.2013

Ikwil kävi taas eilen aksailemassa lainaohjaajan kaa. Tällä kertaa Marko ja Ikwil saivat samat tulokset kuin viimeksi. Nolla hyppyradalta ja hylkyjä aksaradoilta.

Video:

KKS:n mestaruuskisat agilityssä

Annan videon puhua. Ikwilillä oli hauskaa. Valitettavasti Iksu irtos vähän liikaa tokalla radalla ja tuloksena oli harmittava hyl. Eli ei saanut lopputulosta kun mestarit leivottin molempien ratojen yhteistuloksella.
Ekalla radalla tuli vitonen kepeillä kun Sanna oli sanonut Kepit, kepit...minä käytän vain kepit-käskyä. En siis tiedä menikö Iksu sekaisin eikä tiennyt mitä piti tehdä vai oliko Ikwil niin kiinni Sannassa kun minä yhtäkkiä katosin.
Ekan radan jälkeen Iksun ja Sannan olivat 4. sijalla.

Kuvaussessio!

Tänään kaivoin kamerani esiin ja yritin saada jotain järkeviä kuvia koiristani. Kaikki tekeminen loppui heti kun Canon otettiin esille. No sainpas sitten pari poseerauskuvaa kaikista koirista. Ada on linssilude mut muut eivät välttämättä pysy niin kauan paikallaan et niistä sais jotain järkeviä kuvia.

Tiedän et poseerauskuvat Tovasta ei välttämättä oo kauhean hyviä. On vaikeaa yksin kuvata koiraa sivustakun ympärillä pyöri ainakin yks toinen koira eikä malli tahdo pysyä paikallaan ja
katsoa minne haluaisin. Onneksi Tova
on aika hyvin sisäistänyt "plats"-käskyä.

Oletteko mun kaa samaa mieltä et Tovan turkki on kasvanut? Minusta Tovan ruskea väri on myös jossain kohtaa muuttunut mustaksi. Tällaiset on varmaan hankalaa huomata kuvista. 

Harrastusuutisia maailmalta

Kun emme itse ole päässeet harrastamaan kunnolla niin on pakko hehkuttaa perheen suorituksilla.




Ransu (Hästängens Allting Vill Jag Ha) kävi viime lauantaina (19.10) ekoissa virallisissa tokokisoissa Janakkalassa. Ransu&Ilona saivat kisoista 171 p ja hienon 1-tuloksen. Tuomarina oli Juha Kurtti. Olen tosi tyytyväinen Ransun&Ilonan suoritukseen sillä Ilona ei varsinaisesti ole aikaisemmin tokoillut noin tosissaan kuin nyt ja jostain syystä hän on innostunut lajista. Ransu oli eka Hästängens-koira joka on osallistunut virallisiin tokokisoihin. Saas nähdä kuka ehtii ekana virallisiin agilitykisoihin.




Viime sunnuntaina Jeccu (High Volts I Am A Hooligan) aloitti kisaamisen virallisissa aksakisoissa. Jeccu&Tuija saivat tuloksiksi 10 vp ja hyl. Yllätin Tuijan menemällä ilmoittamatta kisapaikalla seuraamaan heidän suorituksia. Hyvin meni. Näki et Jeccu on vielä kokematon.




Tänään sekä Jeccu että Jippo osallistuivat Lahden kv-näyttelyyn. Jeccu oli VSP ja sai myös Cacibin.

Tytär Jippo päätti päihittää isänsä ja hän oli sitten ROP ja sai myös Sertin. Jiposta kruunattiin myös ROP-junnuksi.

Jipon arvostelu: " 15 months old. Excellent type and size. Feminine head, well shaped. Lovely thin ears. Large round eye. Lovely expression. Scissors bite. Excellent lightly built body. Fine bone. Large feet. Good angulations. Excellent coat structure. Light movement."

Kuva Rop-kehästä. (Kuvaajana: Tessa Rosenlund):

Rop-kuva:


Kasvattajana saan olla tyytyväinen sekä kasvattieni menestyksestä että siitä et valitsemani uros Ikwilille on sekä nätti että pärjää harrastusrintamalla. Vielä saan odottaa milloin Jeccu pääsee virallisiin tokokisoihin.



Viime maanantaina Ikwil pääsi pitkästä aikaa aksatreeneihin. En itse vielä uskalla juosta joten seurakaverini Jaana R sai luvan viedä Ikwiliä treeneissä. Hauskaa niillä oli ja kuulemma I liikkuu paremmin Jaanan kuin mun kaa. Olin niin tyytyväinen kun I ei välittänyt minusta vaikka istuin radan reunalla.



Viime torstaina sekä Tova että Ikwil palasivat tokokouluun. Tova oli innokas kuin vappupallo. Tauon aikana Tovan läksyt on jäänyt tekemättä ja se mm. näkyi seuraamisessa, jossa T irtosi aika paljon mun sivultani. Kun kävelin tooosi hitaasti, ja tämä sattui aika paljon jalassani, hän kuitenkin skarppasi ja meidän meno oli lopuksi ihan ok. Kaukoissa maahan-istu-maahan, hän oli aika pätevä. Luoksetulossa hän jopa pysyi paikallaan ja ampaisi kovaa vauhtiin kun sai luvan tähän. Paikallamakuussa hän myös pysyi vaikka vieruskaverilla oli vaikeuksia maassapysymisessä ja menossa. Pääsin pari kertaa palkkaamaan Tovan kun hän makasi paikallaan.



Ikwilkin oli innoissaan. Paikkamakuussa hän oli kuulemma pitänyt etutassut ihan paikallaan eikä ollut siis siirrellyt etutassujaan niin kuin yleensä.

Ruutuun-lähetyksessä Ikwil karkasi ekan kerran agility puomille joka oli meidän vieressä. Tokalla ja kolmannella yrittämällä sain Ikwilin hienosti ruutuun joten ehkä se liike on auennut hänelle. 7 viikkoa sitten minusta I oli hokannut sen ruudun idean, saas nähdä miten jatkossa toimii.



Metallinoudossa Ikwil varasti kapulalle ja vei sen sitten Saija-opelle. Tokalla heitolla palkkasin Ikwilin kun hän pysyi paikallaan eikä ryntänyt kapulan perään. Sitten hän ei halunnutkaan käydä noutamassa kapulaa. Kun lähti niin palautti sen taas Saijalle. Hassu koira. Tällaista hän ei vielä oo treeneissä tehnyt.



Tunnarissa Ikwil lähti hyvin hakemaan sitä omaa kapulaa. Nuuski sitä oikeaa mut päätti sitten ottaa viereisin kapulan ja toin sen mulle. Kun käskin Ikwilin toisen kerran hakemaan "omaa" niin Ikwil kävi vaihtamassa väärän kapulan oikeaan. Eli hän tiesi mitä piti tuoda mut ei vaan onnistunut ekalla yrittämällä.



Teimme kyllä muutakin Ikwilin kaa: liikkeestä istumisessa hän jäi kivasti istumaan ja hyppynoudossa hän teki myös oikein. Kaukoissa hän ei oikein maltannut pysyä paikallaan.

Ikwil nauttii

Kun en pääse pitkään aikaan treenaaman enkä kisaamaan agilityssä Ikwilin kaa niin sovin yhden Markon kaa et hän sais viedä Ikwilin virallisiin agikisoihin Vantaalla 29.9. Ja kun Ikwil oli hoidossa Nurmijärvellä niin hän oli niin lähellä Markoa et pääsi myös yhden illan treenaamaan Markon kaa.

Ikwilin ja Markon treenit:
http://www.youtube.com/watch?v=O-8_d5HWY58&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=5SPoPxeLHlk&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=huByyq4FjBk&feature=youtu.be

Sunnuntaina oli sitten vuorossa kolme virallista starttia, yksi hyppyrata ja kaksi agirataa.

Kahdella ekalla radalla tuomarina oli Ritva Herrala ja kolmannella oli tuomarina Esa Muotka.

Hyppyradalla Marko ja Ikwil tekivät nollan, sijoitus oli 12.


Hyppyrata


Tokalla radalla tuli hylky tokavikalla esteellä. Ennen sitä oli alastulovirhe puomilta ja taas joku "ratatyöntekijä" oli sotkemassa Ikwilin kepit.

Eka agirata


Kolmannella radalla vauhti kiihtyi ja se kostautui ehkä joten tulos oli myös hyl. Marko sai kyllä juosta ihan kunnolla, jotta pysyis Ikwilin vauhdissa.

Toinen agirata


Olen todella ylpeä Ikwilistä. Mietin miten hyvin heillä olis voinut mennä jos olisivat treenanneet enemmän kuin sen yhden kerran. Viimeisen radan hylky olis ehkä voinut välttää jos Marko oli tehnyt tavallisen käännöksen ennen A:ta. No ehkä I olis silloin nähnyt sen putken toisen pään.


Marko sanoi et vois jatkossakin joskus viedä Ikwiliä kisoissa. Voisinhan minä lainata Ikwilin Markolle, mut haluan kyllä itsekin viedä hänet joten kokonaan en luovu kisakoirastani.

31.8.2013

Mäntyharjun näyttely

Aamulla lähdimme koko perhe kohti Mäntyharjua missä oli koiranäyttely. Ikwilkin pääsi mukaan turistiksi, muuten hänelle ois tullut aivan liian pitkä päivä täällä kotona.
Schapeita oli ilmoitettu 3 kpl, ja mulla siis Tova ja Ada. Tuomarina oli Marianne Holm, joka oli tosi ihastuttava tuomari jolle voisin jatkossakin viedä koiriani.

Tova:
Oikea tyyppi ja mittasuhteet. Erinomainen luusto. Erittäin lupaava pään muoto. Hyvä kaula ja rungon tilavuus.  Tyypillinen ylälinja. Oikea häntä jota käyttää erittäin hyvin. Askellus vielä pentumaista. Koira esiintyy tänään lähes peitin karvatta. Iloinen ja avoin.
Jun: Eri1

Ada:
Erinomaisessa kunnossa esiintyvä 10 v veteraani. Oikea tyyppi ja mittasuhteet. Hyvin kaunis pää ja ilme. Hyvä kaula, tilava runko. Erinomainen raaja (?) luusto. Oikea häntä jota käyttää hyvin. Liikkuu tyypillisesti iloisena. Oikea karva.
VET: Eri1, Sa, PN2, Rop-vet

Tuomari sanoi vielä Tovasta et erinomaiselle tytölle annetaan erinomainen. Tovan karvattomuus ja pomppivat liikkeet tekivät sen ettei sa:ta saanut. Se kolmas koira oli rop ja paras narttu.

Yksilöarvostelun jälkeen menimme koko perhe kätköilemään. Ensin käytiin Ikwilin kaa yhdellä kätköllä rautatieaseman lähellä. Siellä näimme toisia kätköilijöitä jolta saimme vihjeen käydä luontopolulla missä oli myös kätkö. Sinne siis koko perheen voimin. Metsässä pystyin pitämään koiriani irti ja nehän nauttivat. Ikwil ja Tova kävivät myös uimassa mut yritän pitää Adan kuivana sillä hänellähän oli vielä isokehä edessä. Eksyimme jopa pari kertaa siellä metsässä ja kaiken huipuksi akku loppui kännykästäni. Onneksi kätkö löytyi pitkän etsinnän jälkeen, muuten olisin kyllä melkein ruvennut itkemään.
Pari kätköä jäi kyllä löytämättä Mäntyharjun keskustassa. Ehkä seuraavalla kerralla kun piipahdamme paikkakunnalla.

Kävin vielä syömässä Mäntyharjun ABC:lla ennen kuin palasimme näyttelypaikalle. Adalle ei tullut sijoituksia isossa kehässä joten kiitos teille vaan ja sitten lähdimme kotimatkalle. Kotimatkalla löytyi vielä aika monta kätköä, suurin osa niistä olivat aivan tien vieressä sillä en ollut varautunut et olisin lähtenyt kauemmas hakemaan mitään kätköä. Ja olihan koirat päässet juoksemaan aikaisemmin päivällä.

Kouvolassa kävin vielä hakemassa käytetyn gepsin mitä olin varannut ja ostanut huuto.net:stä. Myyjä tuli perheineen ihmettelemään koiriani ja Ada pääsi autosta ulos näyttämään miltä schape näyttää.

Kotimatkalla mietin et olis kiva jos vielä tänään saisin ton nurmikon leikattu sillä sunnuntaille oli luvattu vesisadetta. Näin silmissäni miten nauttisimme illalla oinnistuneesta näyttely- ja kätköilypäivästä ja nurmikko olis vastaleikattu. Istuisimme sohvalla ja joisin ehkä yhden tai kaks siideriä.

Nurmikonleikkuu

Olimme kotona joskus ehkä klo 19-20 aikoihin ja heitin vain koirat ja tavarat sisään, join jotain mehua ja vaihdoin vaatteita. Kävin hakemassa leikkurin ja aloitin leikkuun etupihasta. Yks naapuri, Krista, tuli vielä mun kaa puhumaan ja seisoimme siinä vähän aikaa. Päätin et jatkan hommia ja Krista meni koirien kaa metsään lenkille. Siirryin takapihalle päin, päätin vielä leikata vähän mun aidan ulkopuolelle. Näin että Krista oli koirineen menossa kotiinpäin.
Terä oli liian alhaalla jolloin leikkuri otti kiinni maahan. Päätin ottaa muutaman peruutusaskeleen, jolloin saisin leikkurin käännettyä sivulle ja voisin jatkaa leikkaamista. Otin muutaman askeleen ja kaaduin taaksepäin. Olin unohtanut kokonaan et aitani ulkopuolella oli maassa puupölkky ja kompastuin siis siihen. No, olenhan minä kompastunut aikaisemmin mut tämä kerta oli erilainen sillä kun oli kaatunut, huomasin et vasen jalkani oli vissiin jäänyt kiinni pölkkyyseen sillä varpaat osoittivat vasemmalle vaikka jalkani oli suorassa ja polvi oli ylöspäin.
Huusin Kristalle et tuu auttamaan. Onneksi Krista kuuli huutoni ja hän oli jo kuvitellut et olin leikannut itseni jalkaan tai pistänyt sormet teriin.
 Makasin sitten siinä maassa, kipu ei ollut niin kova mitä vois kuvitella. Krista vei omat koirat kotiin tuli takaisin ja kävi kämpässäni hakemassa kännykkäni ja lompakkoni. Kristan avomies Mikko tuli auttamaan minua ja minua vietiin sitten Mikon autolla sairaalaan. Makasin takapenkillä ja joka käännös ja kuoppa tuntui jalassani.
On se kummallista et kun huomasin et pääsisin sairaalaan niin ekaks tuli mieleeni et miten koirat mahtavat pärjätä ilman minua ja et mun on saatava lompakkoni ja kännykkäni mukaani. Vasta näitten jälkeen ajattelin itseäni. 

Sairaalaan edessä hoitajilla oli miettimistä et mitä kautta minut sais paremmin ulos autosta. Makasin siis takapenkillä ja jossain vaiheessa hermostuin hoitajien päättämättömyyteen ja kerroin mielipiteeni. Minusta oli ihan selvää et minut sais helpommin ulos pää edellä, samalla sais pyörätuolin pyllyni alle. Hoitajat olivat sitä mieltä et olis pitänyt ottaa minut ulos jalat edellä.

Minut siirrettiin jossain vaiheessa sängylle ja makasin jossain toimepidehuoneessa. Aika monta hoitajaa tuli katsomaan ja ihmettelemään jalkani. Hermostuin heille sillä kommentit niin kuin. "Pahalta näyttää". "Voi, voi kauhealta vaikuttaa" ei kyllä saa potilaan hyvälle tuulelle ja mietityttää kyllä saako hoitohenkilökunta edes sanoa tällaista potilan kuullen. Yritin siis sanoa heille et kertokaa mielummin mulle et saamme kyllä ton jalan kuntoon ja huomenna pääset varmaan jo juoksemaan. Tiesin ettei näin tuu käymään mut voisivat he lohduttaa enemmin kuin saada potilas huonolle tuulelle.
Nauratti kun yks hoitaja tuli antamaan mulle jotain kipulääkettä. Ennen kun hän pisti minua ruiskulla hänen piti varoittaa minua et kohta sattuu. Tämä on koettu aikaisemminkin ja sanoin hoitajalle et pistä vaan, sattuu muualla vähän enemmän ja tarviin nopeasti jotain kipulääkkeitä.
Jossain vaiheessa pääsin jopa puhaltamaan alkometriin. Nollaa kuulemma näytti mittari.

Sairaalassa kaikki kysyi mitä ihmeellisiä kysymyksiä. Sain välillä miettiä tarkkaan mitä vastaisisi: "Milloin oot viimeksi syönyt?", "Ootko allerginen jollekin?", "sosiaaliturvatunnuksesi?", "loukkasitko itseäsi muualla?". Ainut mihin oli helppo vastata oli toi sosiaaliturvatunnus-kysymys.

Jalkani väännettiin paikalle ja se sattui aika paljon. Tämän jälkeen minua vietiin röntgeniin ja sen jälkeen joku päivystävä virolainen (?) lääkäri tuli selittämään mulle mitä oli tapahtunut jalassani.
En kyllä saanut selvää mitä hän selitti mut kuitenkin nivelsiteet olivat menneet poikki ja jossain oli irtopala.

Minua vietiin osastolle ja siellä en ehtinyt olla kauan ennen kuin minua vietiin leikkaussaliin missä noita samoja kysymyksiä taas esitettiin. Matkalla leikkaussaliin, sänkyni taakse ilmestyi mies joka näytti ihan Mr Beanilta. Hän esitteli itsensä ja sanoi et hän tulee leikkaamaan jalkani. Siinä vaiheessa rupesin miettimään et mitä jos tämä olis piilokamera. Mr Bean, joka puhui viroa, leikkaa jalkani. Mieleeni tuli jokin Mr Beanin elokuvista missä lekuri mm pudottelee purkkaansa potilaan aukaistuun mahaan ja vahingossa poistaa jotain sisäelimiä.

Leikkaussalissa sain selkäydinpuudutuksen joten en tuntenut mitään jaloissani. Muutenhan olin hereillä vaikka välillä torkkusinkin sillä kellohan oli jo vaikka mitä. Oli outo fiilis kun tunsi et jalka oli vaakasuorassa sängyn alla mut samalla näki miten hoitajat pitivät sitä ylhäällä. Jossain vaiheessa kuului myös jotain poraääniä. En kyllä tiedä mitä ne porasivat tai sahasivat. Jalkaani laitettiin jokin metallilevy ja ruuveja. Jossain vaiheessa sain sängyn viereeni jokin näytön missä näkyi kuva jalastani.

Kello oli jotain 00.30 kun minut vietiin heräämöön ja n tunti siitä minut vietiin takaisin osastolle. Heräämössä minua tarkkailtiin ja kysyttiin taas kysymyksiä. Mun hoitajani oli aika nuori ja miespuolinen eli oli ihan mukavaa makaa siinä. Nukuin kyllä välillä.
Mulle sanottiin et mun pitää tarkkailla milloin puudutus rupeaa häviämään ja olis hyvä jos saisin kipulääkkeitä ennen kuin puudutus loppuu kokonaan. Mietin et mistähän minä voisin tietää milloin puudutus on loppumassa?
En oo ollut pitkään aikaan yötä sairaalassa joten paljon oli ihmeteltävää....lisää sairaalassa olostani toisessa jutussa kunhan ehdin...

Erikoisnäyttely Heinola 21.9.2013

Lauantaina 21.9.2013 järjestettiin SSKY:n päänäyttely ja samalla schapendoesien erikoisnäyttely Heinolassa.

Schapeita oli 66 ilmoitettu ja tuomarina toimi Hartmut Mohr, jolla on schapendoeskenneli Saksassa.
Keli oli sateinen, kylmähkö ja välillä aurinkoinen.

Onneksi Lotta oli tuonut teltan mukanaan ja ihmiset olivat myös raahanneet tuoleja, jotta saisin istua. Jalka on vieläkin kipsissa ja liikun kepeillä joten en pystynyt ekan kerran esittämään koiriani.
Tiina, Metkun omistaja, oli myös satuttanut jalkansa, joten meitä Hästängens-invaliideja oli siis kaksi. Oli vähän sumplimista et saimme kaikki koiramme esitetty. Lotan tyttö Fany esitti Tovaa ja Ikwilä ja Hästängens-kasvisryhmässä myös Metkua. Lotan nuorin tyttö, kummityttöni Matilda esitti Adaa sekä yksilökisassa että Lumikuono-kasvattajaryhmässä. Mallikkaasti esittikin vaikka paha ampianinen pisti aikaisemmin päivällä Matildaa peukaloon. Taidan jatkossakin palkata Fannyn ja Matildan esittämään koiriani.

Ami (H. Alldeles Underbar): 1 year old black&bluish grey coated bitch. Excellent tyoe of breed and sex. Feminine Head with good proportions. Dark eyes. Good neck. Excellent proportions of body. Very good angulations infront and behind. Coat well developed. Moves fluently with good drive.
JUN: Eri

Tova (H. Allt I En Enda Tova): 1 year ols bluish roamed bitch. In development. Good head. Very seldom seen open eyes. Rastical type. Good head. Excellent neck. Exccellent angulations in front and behind. Excellent thin bones.Good upperline. Good underline. Brest should be deeper. Moves well, fluentlyand with good drive.
JUN: EH

Ikwil (Lumikuono Conamore Ikwil): 5 years old black&bluish grey female of good type of breed. Excellent head proportions. Feminine expressions. Eyes should be a bit darker. Excellent head, neck, upperline and underline.
Very good angulations infront and rear. Excellent length of tail. Moves well, fluently and with good drive.
VAL: Eri

Ada (Lumikuono Naranjada Amada): 10 years old bluish roamed bitch in excellent condition. Excellent expression on head. Vary good type of breed. Very good angulations, upper and underline. Little french on hind when standing. Excellent coat. Good quality of coat. Moves fluently and with good drive.
VET: Eri2, sa

Kennel Hästängens (Ransu, Metku, Jippo, Ami): 2 males, 2 female. In equal condition and type. All have very good head expression. Harmony in move. Broad heads. Light bones. Very good upperlines. Excellent movers, fluently movers.
ROP-kasv. Kp.

Eniten minua tyydytti tietenkin toi rop-kasvisryhmä. Vastassa oli kuitenkin Lumikuono-kenneli ja Nalle-Haukun kenneli. Hästängens-koirat ovat kuitenkin samasta pentueesta, mut kun se on sallittu niin eihän siitä kannata miettiä. Olen myös tosi iloinen et Susanna sai Amin liikkumaan tosi hyvin. Näki että ovat treenanneet ja myös Susanna&Tom olivat iloisia et Ami sai punaisen nauhan.
Paras narttukehän neljän parhaan joukossa oli kaksi junnua ja kaksi valiota. Eli sekä Ami&Tova että Ikwil saivat alkukilpailussa kisata päivän parhaiden kanssa luokkasijoituksista.
Jippo oli PN4 ja sai vara-sertin.

Muut Hästängens-kasvatit:
Senna JUN: H
Metku JUN: Eri3, sa
Ransu JUN: Eri2, sa

Jippo JUN: Eri2, sa, v-sert, PN4

Rn Porvoo 10.8.2013

Näyttelyreissu väsyttää joten taidan tyytyä Tovan ja Adan arvosteluihin ja kuviin:

Tuomari: Beata Petkevica, Latviasta

Tova: Fem. with excellent pigment. Little too square in body. Correct neck. Typical topline. Correct length of tail. Excellent colour bur coat out of show condition. Typical temperament. Eri2

Ada: 10 years old. In excellent condition. Excellent expression. Excellent colour of eyes. Correct length of body. Nice topline. Excellent colour. Free&balanced on movement. Eri1, Sa, PN1, Rop, Rop-vet, Bis-vet4, Ryp4.

Ada BIS-vet4

BIG-4

Ada och Ryp4-pokalen och BIS-vet4-pokalen

Ada med alla sina nyvunna pokaler från idag

AgiRotu 2013

Perjantai 5.7:

Lähdimme klo 11 tietämillä koko perhe kohti Ylöjärveä missä osallistuisimme toisen kerran siellä järjestettäviin AgiRotu-kisoihin. Ikwil aloitti virallisen kisauransa siellä kolme vuotta sitten. Ada osallistui vielä silloin virallisiin kisoihin ja vuosi myöhemmin hän kisasi viimeiset viralliset Lappeenrannan Agirodussa. 

Perjantaiksi olin ilmoittanut Ikwilin kolmelle radalle, lauantaina kahdelle radalle ja sunnuntaina oli vain joukkuekisa. 

En vielä matkalla tiennyt voisimmeko osallistua ollenkaaan kisoihin sillä aina välillä Ikwil ontui eikä sairaan koiran kaa saa tietenkään kisata. Matkalla pidin pissatustauon eikä Ikwil silloin ontunut. Päätin et yritän ainakin perjantaina kisata ja jos vaikuttaa siltä et Ikwil ontuu, jättäisin lauantain kisat väliin jotta pääsisimme sunnuntaina joukkueradalla. Muuten schapeilla ei ois yhtään joukkuetta. 

Kisapaikalla roudasin ensin häkit (Ikwilille ja Tovalle metallihäkki ja Adalle oma yksiö=kevythäkki) sekä rantateltan kisapaikalle. Häkit viritin teltan sisään, tai oikeastaan niin paljon niistä kun siihen mahtui. Sitten hain koirat ja kävin myös ilmoittautumassa. Ennen kuin edes pääsin tutustumaan ekaan rataan, rupes satamaan ja numerolappu oli jo kastunut niin paljon et se ei pysynyt enää kiinni hakaneulalla. 

Paikalla oli niin vähän tuttuja ja myös kelistä riippuen, ei oo yhtään videoita meidän radoistamme.

Ekalla radalla oli tuomarina Harri Huittinen. Rata oli hyppyrata ja vaikutti olevan aika kinkkinen.

Lähdimme matkaan jo tokana mut kun oli kaksi tutustumisryhmää, ehdin hakea Ikwil ihan hyvissä ajoissa. 

Hylky tuli jo kolmannella hypyllä kun Ikwil päätti tehdä sen hypyn väärään suuntaan. Muuten ois ollut nolla.

Radan jälkeen oli hyvä aikaa kastua vähän lisää. Kengät olivat niin märkiä et hölskyi kun käveli. Kävin hakemassa autosta sateenvarjon ja sadetakin. Ne suojasi minua vähän, mut olinhan jo silloin ihan läpimärkä. 

Koirat olivat sitä mieltä et ollut ollenkaan kivaa. Olishan voinut pitää koirat autossakin mut kun ne olivat kisapaikalla, pystyin vähän ulkoiluttamaan niitä. 

Toinen rata oli ulkomaalaisen tuomarin tekemä. A:n ja puomin alla oli sijoitettu putkeja. Meidän tulos oli: 6,08 (5 jostain, en tiedä mistä, ja vähän yliaikaa. Ennen keppejä en ehtinyt ohjaamaan Ikwiliä joten Ikwil pyöri siinä vähän. Tai ehkä Ikwil ei osunut johonkin kontaktipinnalle. Tuloslappuun oli vian kirjoitettu 5, joten ehkä jokin rima putos.

 Toinen rata: (Pussia oli vaihdettu putkeen ja 9-este oli vain yks hyppy)

Radan jälkeen toinen tapahtumian kuuluttajista, joka kotkalainen ja tuttu,  tuli "huutamaan" mulle et mitä olin mennyt tekemään? Hän oli kuullut joltain et medi-luokassa jokin schappe-ohjaaja oli ohjannut ekan hypyn väärinpäin. Silloin rupesin epäilemään miten ohjasin Ikwiliä mut minusta ohjasin hänet ihan oikein. Oli kyllä vähän outoa ohjata koiran radalta ulospäin ekalla hypyllä. Onneksi en muistanut väärin vain olin kattonut missä se eka numero oli.

Viimeinen rata oli myös ulkomaalaisen käsialaa. Se oli kv-rata ja kaikki tutustui siihen yhtä aikaa. Meitä oli n 80 kpl joten oli ruuhkaa. Saimme kyllä 15 minuuttia aikaa mut kun ei ollut kelloa eikä kukakan kuuluttanut paljonko oli mennyt ja menisismme radalla toisena, en tutustunut rataan yhtä kauan kuin muut. Ois ehkä kannattanut sillä meille tuli hylky esteellä nro 9. Piti kääntyä hypylle mut Ikwil bongasi putken.

Kolmas rata (kv):

Meille hyl tuli jo ennen este nro 9 kun Ikwil sujahti putkeen. Kuulin jälkeenpäin et rintamasuuntani oli kääntynyt just putkeenpäin.

Heti radan jälkeen pakkasin kaikki märät tavarat ja koirat autoon ja lähdimme kohti Kangasalaa missä yöpyisimme Piian, Jojon ja Pyryn luona. Kesti aika kauan ennen kuin sain kaikki kosteat tavarat roudettu sisään ja levitelty niitä jotta ne kuivuisi.

Lauantain 6.7

Aamulla tuli kiire kun laskin jotenkin ajan väärin enkä ottanut huomioon et matkani kisapaikalle kestäisi n 20-30 min. Ehdin jo huolestua etten ehtisi tutustumaan ekaan rataan.

Ada jäi Piian, Jojon ja Pyryn hoitoon ja me muut suuntasimme Ylöjärvelle.

Ensin oli karsintarat, johon osallistui 131 koirakkoa. Medi3-luokasta 25 parasta pääsis iltapäivällä juostavaan finaaliin. Meidän sijoituksemme oli 22. joten mun oli jäätävä kisapaikalle koko päiväksi. Finaali oli joskus klo 14 paikkeilla. Eka rata siis n klo 10 ja päivän viimeinen aikataulun mukaan n klo 18. Olin suunnitellut et voisin piipahtaa Piian luona päivällä jos ois ollut aikaa.

Finnish Open karsinta-rata:

(tulos: -8,87, sija: 22/131)

Finaali-rata: hyl.

Finaaliradan ratapiirros:

Illan viimeinen rata:

Hyl jo alkumetreillä, kun tuli kielto renkaalla. Aika moni hyllytti (niin kuin mekin toisen kerran kun loppusuoralla piti mennä puomille eikä putkeen. Aurinko häikäisi varmaan koiria.

Kuva toisesta päädystä kuvattuna:
Katsokaa itse kuinka hyvin toi puomi näkyy. Vaikeaa sanoa mitä koira näkee.

Ratojen jälkeen taas Kangasalle missä Piia oli lämmittänyt saunan ja tarjosi punaviiniä ja salaattia. Hyvää oli. Sauna teki hyvää vaikken niitä hierojia näkynytkään.
Nukahdimme kaikki aika nopeasti.

Sunnuntai 7.7
Tänä vuonna schapeilla oli vain yksi joukkue Agirodussa. Ens vuonna sitten toivon mukaan useampi ja ehkä Hästängens-joukkuekin kunhan saamme selvitelty onko pennut medejä vaiko makseja. Myös Ikwil vois varmaan osallistua ja ehkä Adakin medi-joukkueessa. 
 
Joukkuessa kisasivat Lammaspiskit (Emppu, Saku, Arttu, Ikwil) kilp. medi-radalla, tuomari: Petteri Kerminen: sijoitus 19/35.
 Ratapiirrustus:

Video: