Ikwil aksailee Ojangossa 16.11.2013

Ikwil kävi taas eilen aksailemassa lainaohjaajan kaa. Tällä kertaa Marko ja Ikwil saivat samat tulokset kuin viimeksi. Nolla hyppyradalta ja hylkyjä aksaradoilta.

Video:

KKS:n mestaruuskisat agilityssä

Annan videon puhua. Ikwilillä oli hauskaa. Valitettavasti Iksu irtos vähän liikaa tokalla radalla ja tuloksena oli harmittava hyl. Eli ei saanut lopputulosta kun mestarit leivottin molempien ratojen yhteistuloksella.
Ekalla radalla tuli vitonen kepeillä kun Sanna oli sanonut Kepit, kepit...minä käytän vain kepit-käskyä. En siis tiedä menikö Iksu sekaisin eikä tiennyt mitä piti tehdä vai oliko Ikwil niin kiinni Sannassa kun minä yhtäkkiä katosin.
Ekan radan jälkeen Iksun ja Sannan olivat 4. sijalla.

Kuvaussessio!

Tänään kaivoin kamerani esiin ja yritin saada jotain järkeviä kuvia koiristani. Kaikki tekeminen loppui heti kun Canon otettiin esille. No sainpas sitten pari poseerauskuvaa kaikista koirista. Ada on linssilude mut muut eivät välttämättä pysy niin kauan paikallaan et niistä sais jotain järkeviä kuvia.

Tiedän et poseerauskuvat Tovasta ei välttämättä oo kauhean hyviä. On vaikeaa yksin kuvata koiraa sivustakun ympärillä pyöri ainakin yks toinen koira eikä malli tahdo pysyä paikallaan ja
katsoa minne haluaisin. Onneksi Tova
on aika hyvin sisäistänyt "plats"-käskyä.

Oletteko mun kaa samaa mieltä et Tovan turkki on kasvanut? Minusta Tovan ruskea väri on myös jossain kohtaa muuttunut mustaksi. Tällaiset on varmaan hankalaa huomata kuvista. 

Harrastusuutisia maailmalta

Kun emme itse ole päässeet harrastamaan kunnolla niin on pakko hehkuttaa perheen suorituksilla.




Ransu (Hästängens Allting Vill Jag Ha) kävi viime lauantaina (19.10) ekoissa virallisissa tokokisoissa Janakkalassa. Ransu&Ilona saivat kisoista 171 p ja hienon 1-tuloksen. Tuomarina oli Juha Kurtti. Olen tosi tyytyväinen Ransun&Ilonan suoritukseen sillä Ilona ei varsinaisesti ole aikaisemmin tokoillut noin tosissaan kuin nyt ja jostain syystä hän on innostunut lajista. Ransu oli eka Hästängens-koira joka on osallistunut virallisiin tokokisoihin. Saas nähdä kuka ehtii ekana virallisiin agilitykisoihin.




Viime sunnuntaina Jeccu (High Volts I Am A Hooligan) aloitti kisaamisen virallisissa aksakisoissa. Jeccu&Tuija saivat tuloksiksi 10 vp ja hyl. Yllätin Tuijan menemällä ilmoittamatta kisapaikalla seuraamaan heidän suorituksia. Hyvin meni. Näki et Jeccu on vielä kokematon.




Tänään sekä Jeccu että Jippo osallistuivat Lahden kv-näyttelyyn. Jeccu oli VSP ja sai myös Cacibin.

Tytär Jippo päätti päihittää isänsä ja hän oli sitten ROP ja sai myös Sertin. Jiposta kruunattiin myös ROP-junnuksi.

Jipon arvostelu: " 15 months old. Excellent type and size. Feminine head, well shaped. Lovely thin ears. Large round eye. Lovely expression. Scissors bite. Excellent lightly built body. Fine bone. Large feet. Good angulations. Excellent coat structure. Light movement."

Kuva Rop-kehästä. (Kuvaajana: Tessa Rosenlund):

Rop-kuva:


Kasvattajana saan olla tyytyväinen sekä kasvattieni menestyksestä että siitä et valitsemani uros Ikwilille on sekä nätti että pärjää harrastusrintamalla. Vielä saan odottaa milloin Jeccu pääsee virallisiin tokokisoihin.



Viime maanantaina Ikwil pääsi pitkästä aikaa aksatreeneihin. En itse vielä uskalla juosta joten seurakaverini Jaana R sai luvan viedä Ikwiliä treeneissä. Hauskaa niillä oli ja kuulemma I liikkuu paremmin Jaanan kuin mun kaa. Olin niin tyytyväinen kun I ei välittänyt minusta vaikka istuin radan reunalla.



Viime torstaina sekä Tova että Ikwil palasivat tokokouluun. Tova oli innokas kuin vappupallo. Tauon aikana Tovan läksyt on jäänyt tekemättä ja se mm. näkyi seuraamisessa, jossa T irtosi aika paljon mun sivultani. Kun kävelin tooosi hitaasti, ja tämä sattui aika paljon jalassani, hän kuitenkin skarppasi ja meidän meno oli lopuksi ihan ok. Kaukoissa maahan-istu-maahan, hän oli aika pätevä. Luoksetulossa hän jopa pysyi paikallaan ja ampaisi kovaa vauhtiin kun sai luvan tähän. Paikallamakuussa hän myös pysyi vaikka vieruskaverilla oli vaikeuksia maassapysymisessä ja menossa. Pääsin pari kertaa palkkaamaan Tovan kun hän makasi paikallaan.



Ikwilkin oli innoissaan. Paikkamakuussa hän oli kuulemma pitänyt etutassut ihan paikallaan eikä ollut siis siirrellyt etutassujaan niin kuin yleensä.

Ruutuun-lähetyksessä Ikwil karkasi ekan kerran agility puomille joka oli meidän vieressä. Tokalla ja kolmannella yrittämällä sain Ikwilin hienosti ruutuun joten ehkä se liike on auennut hänelle. 7 viikkoa sitten minusta I oli hokannut sen ruudun idean, saas nähdä miten jatkossa toimii.



Metallinoudossa Ikwil varasti kapulalle ja vei sen sitten Saija-opelle. Tokalla heitolla palkkasin Ikwilin kun hän pysyi paikallaan eikä ryntänyt kapulan perään. Sitten hän ei halunnutkaan käydä noutamassa kapulaa. Kun lähti niin palautti sen taas Saijalle. Hassu koira. Tällaista hän ei vielä oo treeneissä tehnyt.



Tunnarissa Ikwil lähti hyvin hakemaan sitä omaa kapulaa. Nuuski sitä oikeaa mut päätti sitten ottaa viereisin kapulan ja toin sen mulle. Kun käskin Ikwilin toisen kerran hakemaan "omaa" niin Ikwil kävi vaihtamassa väärän kapulan oikeaan. Eli hän tiesi mitä piti tuoda mut ei vaan onnistunut ekalla yrittämällä.



Teimme kyllä muutakin Ikwilin kaa: liikkeestä istumisessa hän jäi kivasti istumaan ja hyppynoudossa hän teki myös oikein. Kaukoissa hän ei oikein maltannut pysyä paikallaan.

Ikwil nauttii

Kun en pääse pitkään aikaan treenaaman enkä kisaamaan agilityssä Ikwilin kaa niin sovin yhden Markon kaa et hän sais viedä Ikwilin virallisiin agikisoihin Vantaalla 29.9. Ja kun Ikwil oli hoidossa Nurmijärvellä niin hän oli niin lähellä Markoa et pääsi myös yhden illan treenaamaan Markon kaa.

Ikwilin ja Markon treenit:
http://www.youtube.com/watch?v=O-8_d5HWY58&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=5SPoPxeLHlk&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=huByyq4FjBk&feature=youtu.be

Sunnuntaina oli sitten vuorossa kolme virallista starttia, yksi hyppyrata ja kaksi agirataa.

Kahdella ekalla radalla tuomarina oli Ritva Herrala ja kolmannella oli tuomarina Esa Muotka.

Hyppyradalla Marko ja Ikwil tekivät nollan, sijoitus oli 12.


Hyppyrata


Tokalla radalla tuli hylky tokavikalla esteellä. Ennen sitä oli alastulovirhe puomilta ja taas joku "ratatyöntekijä" oli sotkemassa Ikwilin kepit.

Eka agirata


Kolmannella radalla vauhti kiihtyi ja se kostautui ehkä joten tulos oli myös hyl. Marko sai kyllä juosta ihan kunnolla, jotta pysyis Ikwilin vauhdissa.

Toinen agirata


Olen todella ylpeä Ikwilistä. Mietin miten hyvin heillä olis voinut mennä jos olisivat treenanneet enemmän kuin sen yhden kerran. Viimeisen radan hylky olis ehkä voinut välttää jos Marko oli tehnyt tavallisen käännöksen ennen A:ta. No ehkä I olis silloin nähnyt sen putken toisen pään.


Marko sanoi et vois jatkossakin joskus viedä Ikwiliä kisoissa. Voisinhan minä lainata Ikwilin Markolle, mut haluan kyllä itsekin viedä hänet joten kokonaan en luovu kisakoirastani.

31.8.2013

Mäntyharjun näyttely

Aamulla lähdimme koko perhe kohti Mäntyharjua missä oli koiranäyttely. Ikwilkin pääsi mukaan turistiksi, muuten hänelle ois tullut aivan liian pitkä päivä täällä kotona.
Schapeita oli ilmoitettu 3 kpl, ja mulla siis Tova ja Ada. Tuomarina oli Marianne Holm, joka oli tosi ihastuttava tuomari jolle voisin jatkossakin viedä koiriani.

Tova:
Oikea tyyppi ja mittasuhteet. Erinomainen luusto. Erittäin lupaava pään muoto. Hyvä kaula ja rungon tilavuus.  Tyypillinen ylälinja. Oikea häntä jota käyttää erittäin hyvin. Askellus vielä pentumaista. Koira esiintyy tänään lähes peitin karvatta. Iloinen ja avoin.
Jun: Eri1

Ada:
Erinomaisessa kunnossa esiintyvä 10 v veteraani. Oikea tyyppi ja mittasuhteet. Hyvin kaunis pää ja ilme. Hyvä kaula, tilava runko. Erinomainen raaja (?) luusto. Oikea häntä jota käyttää hyvin. Liikkuu tyypillisesti iloisena. Oikea karva.
VET: Eri1, Sa, PN2, Rop-vet

Tuomari sanoi vielä Tovasta et erinomaiselle tytölle annetaan erinomainen. Tovan karvattomuus ja pomppivat liikkeet tekivät sen ettei sa:ta saanut. Se kolmas koira oli rop ja paras narttu.

Yksilöarvostelun jälkeen menimme koko perhe kätköilemään. Ensin käytiin Ikwilin kaa yhdellä kätköllä rautatieaseman lähellä. Siellä näimme toisia kätköilijöitä jolta saimme vihjeen käydä luontopolulla missä oli myös kätkö. Sinne siis koko perheen voimin. Metsässä pystyin pitämään koiriani irti ja nehän nauttivat. Ikwil ja Tova kävivät myös uimassa mut yritän pitää Adan kuivana sillä hänellähän oli vielä isokehä edessä. Eksyimme jopa pari kertaa siellä metsässä ja kaiken huipuksi akku loppui kännykästäni. Onneksi kätkö löytyi pitkän etsinnän jälkeen, muuten olisin kyllä melkein ruvennut itkemään.
Pari kätköä jäi kyllä löytämättä Mäntyharjun keskustassa. Ehkä seuraavalla kerralla kun piipahdamme paikkakunnalla.

Kävin vielä syömässä Mäntyharjun ABC:lla ennen kuin palasimme näyttelypaikalle. Adalle ei tullut sijoituksia isossa kehässä joten kiitos teille vaan ja sitten lähdimme kotimatkalle. Kotimatkalla löytyi vielä aika monta kätköä, suurin osa niistä olivat aivan tien vieressä sillä en ollut varautunut et olisin lähtenyt kauemmas hakemaan mitään kätköä. Ja olihan koirat päässet juoksemaan aikaisemmin päivällä.

Kouvolassa kävin vielä hakemassa käytetyn gepsin mitä olin varannut ja ostanut huuto.net:stä. Myyjä tuli perheineen ihmettelemään koiriani ja Ada pääsi autosta ulos näyttämään miltä schape näyttää.

Kotimatkalla mietin et olis kiva jos vielä tänään saisin ton nurmikon leikattu sillä sunnuntaille oli luvattu vesisadetta. Näin silmissäni miten nauttisimme illalla oinnistuneesta näyttely- ja kätköilypäivästä ja nurmikko olis vastaleikattu. Istuisimme sohvalla ja joisin ehkä yhden tai kaks siideriä.

Nurmikonleikkuu

Olimme kotona joskus ehkä klo 19-20 aikoihin ja heitin vain koirat ja tavarat sisään, join jotain mehua ja vaihdoin vaatteita. Kävin hakemassa leikkurin ja aloitin leikkuun etupihasta. Yks naapuri, Krista, tuli vielä mun kaa puhumaan ja seisoimme siinä vähän aikaa. Päätin et jatkan hommia ja Krista meni koirien kaa metsään lenkille. Siirryin takapihalle päin, päätin vielä leikata vähän mun aidan ulkopuolelle. Näin että Krista oli koirineen menossa kotiinpäin.
Terä oli liian alhaalla jolloin leikkuri otti kiinni maahan. Päätin ottaa muutaman peruutusaskeleen, jolloin saisin leikkurin käännettyä sivulle ja voisin jatkaa leikkaamista. Otin muutaman askeleen ja kaaduin taaksepäin. Olin unohtanut kokonaan et aitani ulkopuolella oli maassa puupölkky ja kompastuin siis siihen. No, olenhan minä kompastunut aikaisemmin mut tämä kerta oli erilainen sillä kun oli kaatunut, huomasin et vasen jalkani oli vissiin jäänyt kiinni pölkkyyseen sillä varpaat osoittivat vasemmalle vaikka jalkani oli suorassa ja polvi oli ylöspäin.
Huusin Kristalle et tuu auttamaan. Onneksi Krista kuuli huutoni ja hän oli jo kuvitellut et olin leikannut itseni jalkaan tai pistänyt sormet teriin.
 Makasin sitten siinä maassa, kipu ei ollut niin kova mitä vois kuvitella. Krista vei omat koirat kotiin tuli takaisin ja kävi kämpässäni hakemassa kännykkäni ja lompakkoni. Kristan avomies Mikko tuli auttamaan minua ja minua vietiin sitten Mikon autolla sairaalaan. Makasin takapenkillä ja joka käännös ja kuoppa tuntui jalassani.
On se kummallista et kun huomasin et pääsisin sairaalaan niin ekaks tuli mieleeni et miten koirat mahtavat pärjätä ilman minua ja et mun on saatava lompakkoni ja kännykkäni mukaani. Vasta näitten jälkeen ajattelin itseäni. 

Sairaalaan edessä hoitajilla oli miettimistä et mitä kautta minut sais paremmin ulos autosta. Makasin siis takapenkillä ja jossain vaiheessa hermostuin hoitajien päättämättömyyteen ja kerroin mielipiteeni. Minusta oli ihan selvää et minut sais helpommin ulos pää edellä, samalla sais pyörätuolin pyllyni alle. Hoitajat olivat sitä mieltä et olis pitänyt ottaa minut ulos jalat edellä.

Minut siirrettiin jossain vaiheessa sängylle ja makasin jossain toimepidehuoneessa. Aika monta hoitajaa tuli katsomaan ja ihmettelemään jalkani. Hermostuin heille sillä kommentit niin kuin. "Pahalta näyttää". "Voi, voi kauhealta vaikuttaa" ei kyllä saa potilaan hyvälle tuulelle ja mietityttää kyllä saako hoitohenkilökunta edes sanoa tällaista potilan kuullen. Yritin siis sanoa heille et kertokaa mielummin mulle et saamme kyllä ton jalan kuntoon ja huomenna pääset varmaan jo juoksemaan. Tiesin ettei näin tuu käymään mut voisivat he lohduttaa enemmin kuin saada potilas huonolle tuulelle.
Nauratti kun yks hoitaja tuli antamaan mulle jotain kipulääkettä. Ennen kun hän pisti minua ruiskulla hänen piti varoittaa minua et kohta sattuu. Tämä on koettu aikaisemminkin ja sanoin hoitajalle et pistä vaan, sattuu muualla vähän enemmän ja tarviin nopeasti jotain kipulääkkeitä.
Jossain vaiheessa pääsin jopa puhaltamaan alkometriin. Nollaa kuulemma näytti mittari.

Sairaalassa kaikki kysyi mitä ihmeellisiä kysymyksiä. Sain välillä miettiä tarkkaan mitä vastaisisi: "Milloin oot viimeksi syönyt?", "Ootko allerginen jollekin?", "sosiaaliturvatunnuksesi?", "loukkasitko itseäsi muualla?". Ainut mihin oli helppo vastata oli toi sosiaaliturvatunnus-kysymys.

Jalkani väännettiin paikalle ja se sattui aika paljon. Tämän jälkeen minua vietiin röntgeniin ja sen jälkeen joku päivystävä virolainen (?) lääkäri tuli selittämään mulle mitä oli tapahtunut jalassani.
En kyllä saanut selvää mitä hän selitti mut kuitenkin nivelsiteet olivat menneet poikki ja jossain oli irtopala.

Minua vietiin osastolle ja siellä en ehtinyt olla kauan ennen kuin minua vietiin leikkaussaliin missä noita samoja kysymyksiä taas esitettiin. Matkalla leikkaussaliin, sänkyni taakse ilmestyi mies joka näytti ihan Mr Beanilta. Hän esitteli itsensä ja sanoi et hän tulee leikkaamaan jalkani. Siinä vaiheessa rupesin miettimään et mitä jos tämä olis piilokamera. Mr Bean, joka puhui viroa, leikkaa jalkani. Mieleeni tuli jokin Mr Beanin elokuvista missä lekuri mm pudottelee purkkaansa potilaan aukaistuun mahaan ja vahingossa poistaa jotain sisäelimiä.

Leikkaussalissa sain selkäydinpuudutuksen joten en tuntenut mitään jaloissani. Muutenhan olin hereillä vaikka välillä torkkusinkin sillä kellohan oli jo vaikka mitä. Oli outo fiilis kun tunsi et jalka oli vaakasuorassa sängyn alla mut samalla näki miten hoitajat pitivät sitä ylhäällä. Jossain vaiheessa kuului myös jotain poraääniä. En kyllä tiedä mitä ne porasivat tai sahasivat. Jalkaani laitettiin jokin metallilevy ja ruuveja. Jossain vaiheessa sain sängyn viereeni jokin näytön missä näkyi kuva jalastani.

Kello oli jotain 00.30 kun minut vietiin heräämöön ja n tunti siitä minut vietiin takaisin osastolle. Heräämössä minua tarkkailtiin ja kysyttiin taas kysymyksiä. Mun hoitajani oli aika nuori ja miespuolinen eli oli ihan mukavaa makaa siinä. Nukuin kyllä välillä.
Mulle sanottiin et mun pitää tarkkailla milloin puudutus rupeaa häviämään ja olis hyvä jos saisin kipulääkkeitä ennen kuin puudutus loppuu kokonaan. Mietin et mistähän minä voisin tietää milloin puudutus on loppumassa?
En oo ollut pitkään aikaan yötä sairaalassa joten paljon oli ihmeteltävää....lisää sairaalassa olostani toisessa jutussa kunhan ehdin...

Erikoisnäyttely Heinola 21.9.2013

Lauantaina 21.9.2013 järjestettiin SSKY:n päänäyttely ja samalla schapendoesien erikoisnäyttely Heinolassa.

Schapeita oli 66 ilmoitettu ja tuomarina toimi Hartmut Mohr, jolla on schapendoeskenneli Saksassa.
Keli oli sateinen, kylmähkö ja välillä aurinkoinen.

Onneksi Lotta oli tuonut teltan mukanaan ja ihmiset olivat myös raahanneet tuoleja, jotta saisin istua. Jalka on vieläkin kipsissa ja liikun kepeillä joten en pystynyt ekan kerran esittämään koiriani.
Tiina, Metkun omistaja, oli myös satuttanut jalkansa, joten meitä Hästängens-invaliideja oli siis kaksi. Oli vähän sumplimista et saimme kaikki koiramme esitetty. Lotan tyttö Fany esitti Tovaa ja Ikwilä ja Hästängens-kasvisryhmässä myös Metkua. Lotan nuorin tyttö, kummityttöni Matilda esitti Adaa sekä yksilökisassa että Lumikuono-kasvattajaryhmässä. Mallikkaasti esittikin vaikka paha ampianinen pisti aikaisemmin päivällä Matildaa peukaloon. Taidan jatkossakin palkata Fannyn ja Matildan esittämään koiriani.

Ami (H. Alldeles Underbar): 1 year old black&bluish grey coated bitch. Excellent tyoe of breed and sex. Feminine Head with good proportions. Dark eyes. Good neck. Excellent proportions of body. Very good angulations infront and behind. Coat well developed. Moves fluently with good drive.
JUN: Eri

Tova (H. Allt I En Enda Tova): 1 year ols bluish roamed bitch. In development. Good head. Very seldom seen open eyes. Rastical type. Good head. Excellent neck. Exccellent angulations in front and behind. Excellent thin bones.Good upperline. Good underline. Brest should be deeper. Moves well, fluentlyand with good drive.
JUN: EH

Ikwil (Lumikuono Conamore Ikwil): 5 years old black&bluish grey female of good type of breed. Excellent head proportions. Feminine expressions. Eyes should be a bit darker. Excellent head, neck, upperline and underline.
Very good angulations infront and rear. Excellent length of tail. Moves well, fluently and with good drive.
VAL: Eri

Ada (Lumikuono Naranjada Amada): 10 years old bluish roamed bitch in excellent condition. Excellent expression on head. Vary good type of breed. Very good angulations, upper and underline. Little french on hind when standing. Excellent coat. Good quality of coat. Moves fluently and with good drive.
VET: Eri2, sa

Kennel Hästängens (Ransu, Metku, Jippo, Ami): 2 males, 2 female. In equal condition and type. All have very good head expression. Harmony in move. Broad heads. Light bones. Very good upperlines. Excellent movers, fluently movers.
ROP-kasv. Kp.

Eniten minua tyydytti tietenkin toi rop-kasvisryhmä. Vastassa oli kuitenkin Lumikuono-kenneli ja Nalle-Haukun kenneli. Hästängens-koirat ovat kuitenkin samasta pentueesta, mut kun se on sallittu niin eihän siitä kannata miettiä. Olen myös tosi iloinen et Susanna sai Amin liikkumaan tosi hyvin. Näki että ovat treenanneet ja myös Susanna&Tom olivat iloisia et Ami sai punaisen nauhan.
Paras narttukehän neljän parhaan joukossa oli kaksi junnua ja kaksi valiota. Eli sekä Ami&Tova että Ikwil saivat alkukilpailussa kisata päivän parhaiden kanssa luokkasijoituksista.
Jippo oli PN4 ja sai vara-sertin.

Muut Hästängens-kasvatit:
Senna JUN: H
Metku JUN: Eri3, sa
Ransu JUN: Eri2, sa

Jippo JUN: Eri2, sa, v-sert, PN4