Sipoo 7.8.2016

Marjut sai minut ylipuhuttu lähtemään kisaamaan Sipooseen Ikwilin kanssa. Mukanani otin myös Fiollan, jotta hän pääsis tutustumaan taas agilitykisoihin ja arvasin et päivästä tulis aika pitkä. Fiolla sai matkustaa Terran häkissä ja kisakoirat Judy ja Ikwil sai olla toisessa häkissä. Mukanani oli myös irtohäkki jos olis ollut tarvetta siihen. Ei ollut.
Matkalla kisapaikalle ehdimme käydä muutaman kätkön sillä minä olin muistanut ekan tutustumisajan väärin eli meillä oli paljon aikaa ennen sitä.
Eka rata oli hyppäri. Tuomarina kaikilla meidän radoilla oli Minna Räsänen. Ikwilin ainut agiserti on saatu Minnan radalta. Medi3-luokassa n 40 koirakkoa joten tiesin kyllä et ei olis mitään mahdollisuuksia päästä edes palkintosijoille vaikka tekis tosi nopean radan.
Hyppyrata oli muokattu maksi3-luokan hyppikseltä. Minusta tämä meidän ratamme oli paljon kivempi kuin heidän. Kepit lisättiin ja loppusuoralle tehtiin muutoksia.

Teimme siis nollan ja sijoituksemme oli 12. Meidän nopeutemme oli n 4.5 m/s mikä taitaa olla ennätyksemme. Olen niin iloinen tästä radasta.

Seuraava rata oli agirata ja se oli myös meille tehty. Paljon takaakiertoja, mitkä on Iksun vahvuus. Mutta noi kontaktit....miksi mun pitää kisoissa pelätä et Iksu loikkii varsinkin puomilta. No anyway, tais olla nolla alla kun lähdimme puomilta. En vielä tiedä miksi Iksu syöksyi putkeen kun piti vain hypätä noi hypyt. Voi että miten harmitti. Tältä radalta vissiin vain 6 nollaa. Meille siis hyl.

Toinen agirata. Alussa jo pieni virhe mut tuloslapussa ei oo merkattu muuta kuin hyl. Kohta missä hyl tuli oli mulle vähän epäselvä tututumisessa. Päätin ottaa riskin eikä se silloin onnistunut. Uusinnassa sit taas onnistui. Olis pitänyt tehdä toisella tavalla mut ei sitä aina voi onnistua. Eihän?
Hyl siis taas.

Ratojen jälkeen menimme jäähdyttelemään ja samalla muutamalle kätkölle. Fiollakin oli superpätevä ja jaksoi melkein koko ajan kävellä ihan itse. Välillä nappasimme hänet syliin mut siellä hän ei kauheasti viihtynyt.
Kotimatkalla piti vielä käydä muutamalla kätköllä. Halusin saada Järvenpää kätköilykartalleni ja meidän piti paikata pari denaria mitä Marjut oli lauantaina tehnyt. Hyvin löytyi nekin kätköt.
Kotona vasta joskus myöhään illalla. Tova ja Ada kertoi et niillä oli ollut kauhea ikävä meitä mut olivat iloisia kun saivat nukkua rauhassa.