Päätin Ikwilin ekan pentueen jälkeen etten enää pennuta Ikwiliä ja niin oli laskettava ja mietittävä milloin olis oikea aika Ikwilin kohdunpoistolle.
Mulla oli hiihtoloma viikolla 9 ja silloin mulla olis mahdollisuus ainakin parina päivinä seurata Ikwilin vointia kun olin kotona. Sain myös Lotan luota hoitopaikan Tovalle, jotta Iksu saisi olla rauhassa. Olin varman ettei Adan läsnäolo sais Ikwilin riehuuntumaan.
Joulun jälkeen sain tilattu ajan Ikwilin leikkaukseen tutusta Anjalan eläinlääkäriasemalta missä leikkautin myös Adan n neljä vuotta sitten. Olin silloin tyytyväinen palveluun ja leikkaustulokseen ja olenhan käynyt siellä mm. rokottamassa pennut.
Sunnuntaina Tovaa tultiin hakemaan eikä ollut kauhean haikeaa lähettää hänet Porvooseen.
Tiistaina klo 9 oli lääkäriaika. Kävimme hakemassa Piia-Maaritin mukaan, hänhän oli ollut myös henkisenä tukena Adan leikkauksen aikana.
Minua hermostutti vähän sillä koskaan ei voi tietää mitä voi tapahtua kun koiraa nukutetaan. Ja onhan leikkaus jotenkin haikeaa ja lopullinen sillä sen jälkeen ei voi enää pennuttaa narttua. Ikwil täyttää toukokuussa jo 5 vuotta joten tiesin ettei hän enää saa uutta pentuetta.
Nukutuspiikki annettiin ja meidän käskettiin käydä kiertämässä parkkipaikan jotta I nukahtaisi pian. Kiersimme sen ja ehdin istua aika pitkään odottamassa että I nukahtaisi. Ikwil meni jo pari kertaa maahan mut ei meinannut nukahtaa. Hoitaja valmisteli leikkausta joten hän rapisi muovien kaa eikä silloin voi nukahtaa. Lopulta hän meni maaten ja päätimme nostaa hänet pöydälle. Nostaessamme hänet, hänen häntänsä rupesi heilumaan. Hänen mahansa ajeltiin osittain ja hoitaja sanoi et voimme lähteä ja palata n 45 minuutin päästä.
Ajoimme taas kahville läheisellä huoltoasemalle. Pystyimme vastustamaan sämpylää, jonka sisällä oli pari paksua makkaraviipaletta.
Paikalliset kahvinjuojat katselivat meitä ja ihmettelivät varmaan ketä olimme. Istuimme vielä varmaan jonkun vakioasiakkaan pöydässä ja puhuimme vielä ruotsia!
N 45 minuttia meni aika nopeasti ja lähdimme takaisin kohti eläinlääkäriasemaa jossa Ikwilille oli just annettu herätyspiikkiä. Ikwil nukkui vielä lattialla ja hänen kielensä roikkui suusta. Vaikka minä ja Piia istuimme ja puhuimme, Ikwil ei reagoinut siihen. Heti kun hoitaja tuli huoneeseen, Ikwil heräs ja yritti nousta ylös. Jalat eivät kyllä toimineet vaan Ikwil hoiperteli.
Saimme Ikwilin talutettu autolle ja matkamme kotiin alkoi. Olin helpottunut sillä kaikki oli mennyt hyvin. Ikwil heräsi nukutuksesta.
Kotona odotti Ada joka kummin tulo riemastuttu vanhaa rouvaa. Piian lähdettyä Ada syöksyi sänkyni alle ja melkein jäi sinne loppuviikoksi.
Ikwil hyppäsi jo leikkauspäivänä sohville, en kuitenkaan päästänyt hänet pitkille lenkeille. Ikwil oli jotenkin kyllä aika väsyneen oloinen illalla mut seuraavana päivänä hän oli oma itsensä ja jaksoi lenkillä heiluttaa häntäänsä.
Pari kertaa olen pistänyt Iksulle tötterön päähän, parin öinä on hän myös käyttänyt t-paitaa. Ostin myös yhden suojapaidan, ja sitä olen myös laittanut Iksulle mm silloin kuin kävimme hakemassa Tovan kotiin sillä en halunnut et Ikwil nuolis haavaansa.
Iksu on kyllä antanut haavan ja tikit olla aika hyvin.
Tova tuli lauantaina kotiin ja on sen jälkeen riehunut aika paljon äitinsä kaa. Olen yrittänyt väsyttää Tovaa pitkillä lenkillä jotta hän jättäisi Iksun rauhaan. Välillä se on kyllä I joka kutsuu Tovaa leikkiin.
Vielä viikko ja sen jälkeen tikit poistetaan. Samalla pitää muistaa kysyä kuinka pitkään ois oltavat pois treeneistä ja kisoista. Ainakin maaliskuun pidämme taukoa.
Ikwilin tikit poistettiin 12.3. Haava näyttää hyvältä ja eläinlääkärin mielestä meidän pitäisi vielä pitää parin viikon tauko korkeista hypyistä ettei koiralle tuu mitään vaivaa ja satuttaa itseään.
